Kettu ja pihlajanmarjat on Aisopoksen saduista tunnetuimpia. Sadusta on lähtöisin ilmaisu ”happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista”.
Tarina on seuraava: Kettu löysi pihlajapuun, ja halusi syödä marjoja. Hän yritti napata niitä puusta, mutta ne ovat liian korkealla. Jonkin aikaa turhaan yritettyään kettu totesi: ”Ne ovat kuitenkin happamia”, ja lähti murheissaan pois.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kettu_ja_pihlajanmarjat
Tuli myös mieleen sellainen sanonta: Kahta ei puu jaksa kantaa, marjoja ja lunta.
Tarkoittaako tämä sitä, kun täälläpäin pihlajassa ei näytä olevan paljoakaan marjoja, että taas tulevana talvena hukutaan lumeen.
Tällaisia pohdiskeluja tänään.
Luonnossa riittä ihmettelemistä ja pohtimistakin..
VastaaPoistaJa kauniita värejä.
VastaaPoista